Joulukuun myötä ensimmäiset talvitunnelmat saapuivat saarelle pienten pakkasten ja hennon lumikerroksen saattelemana. Iltaisin ja aamuisin saattoi kuulla vaimeaa ritinää meren jäätyessä.

Lämpötilan laskemisen pakkasen puolelle huomaa. Kosteuden väheneminen tuntuu ilman raikkautena, laiturin lankut natisevat jännittyneesti, valon määrä lisääntyy reippaasti pienenkin lumikerroksen myötä ja luonto näyttäytyy talvisempana.

Odotettu ja hieman pelättykin kelirikko saapui nopeammin kuin olin osannut aavistaa. Vakioreittini mantereelle oli jäässä. Nyt täytyisi keksiä uusi reitti mahdollistamaan veden, ruuan ja tarvikkeiden noutaminen talvea varten.

Seuraavana aamuna suuntasin laiturille tarkastamaan jäätilanteen. Veneen ympärillä oli pääosin sulaa, joten lähdin soutamaan jäitä kohti. Alun ohut jääkerros rikkoutui helposti airojen painosta. Sitten jää paksuni ja kulkuni vaikeutui. Menin veneen keulaan istumaan teräslapio kädessäni. Löin lapion veneen edestä jään läpi ja vedin itseni ja veneen aina kymmenisen senttiä kerralla eteenpäin. Veneen paino rikkoi jään alleen. Vartin huhkimisen jälkeen jää paksuni taas sen verran, ettei kulkua eteenpäin enää ollut. Oli palattava takaisin ja etsittävä vaihtoehtoinen reitti.

Ystävälliset naapurini lupasivat, että saisimme käyttää heidän laituriaan. Siispä suuntasin veneen sitä kohti. Välissä oli kuitenkin 30-40 metriä jäätä. Aiemmin oppimallani tekniikalla hinasin isku iskulta itseni ja veneeni läpi jäätyneen meren. Puolen tunnin päästä olin hiestä märkänä avoimen meren puolella. Sieltä käsin kävin maissa noutamassa ruokaa, vettä ja tarvikkeita. Lopuksi jätin veneen saaren aavammalle puolelle.

Pienet pakkaset tulivat ja menivät. Joukuussa satoi pääosin vettä. Linnutkin loistivat poissaolollaan, joutsenia lukuunottamatta. Pimeys vaikeutti kuvauskohteiden etsimistä ja joulukuu olikin tähän mennessä kuvauksellisesti haastavin kuukausi.

Loppukuusta oli sulaa, vedenpinta matalalla ja sää hyvin pilvistä. Muutaman kerran kuu pilkotti pilvien lomasta siunaten saaren hopeisella kosketuksellaan.

Kuun loppua myöten linnutkin näyttäytyivät. Eräs hienoimmista hetkistä oli nähdä kyhmy- ja laulujoutsenpesueet lähekkäin. Kyhmyjoutsenpariskunta pörhötteli sulkiaan jatkuvasti, mutta laulujoutsenia se ei tuntunut kiinnostavan.

Heti vuodenvaihteen jälkeen saaren peitti kaunis lumipeite. Jatkoa seuraa tammikuun kuvasarjassa.

Asun vuoden saarella ja kuvaan joka päivä. Saarivuoden lopuksi lahjoitan vuoden työpanokseni luonnonsuojelun käyttöön. Tavoitteeni on löytää 300 ihmistä, jotka tukevat projektia kolmella eurolla kuukaudessa ja sitä kautta mahdollistavat projektin jatkon. Sinä voit olla yksi heistä.

Seuraa hanketta:

Jaa sivu: